Sairaaloiden päivystykset ovat kriisissä

Viime viikkoina on saatu toistuvasti lukea uutisia sairaaloiden päivystysten ruuhkautumisista. Sinänsä tämä ei ole täysin uusi ilmiö. Itse olin töissä vuonna 2007 Helsingissä Marian sairaalan päivystyksessä. Ajoittain päivystys ”suljettiin” siten, että ambulanssipotilaita ei otettu vastaan vaan ne ohjattiin toisiin alueen päivystyksiin. Sulku tapahtui, kun päivystyksen vuodepaikat sekä käytävät olivat täynnä potilaita. Tuolloinkin perusongelma oli se, että potilaille ei ollut tarjota jatkohoitopaikka. Isoissa kaupungeissa tämän tyyppinen on ollut tuttu ilmiö jo vuosia. Onko kyse sitten vain sairaaloiden päivystysten kriisistä?

Nykyisin päivystysten ruuhkien taustalla on hyvin monia tekijöitä. Tilanne on vaikeutunut todella nopeasti. Viimeinen niitti oli varmasti pitkään jatkunut koronapandemia, joka sitoi valtavasti resursseja ja sairaaloiden toimintoja jouduttiin muokkaamaan toistuvasti. Jatkuvat muutokset toiminnoissa ja ohjeistuksissa pandemian kehittyessä olivat huomattavan kuormittavia henkilöstölle. Osastoilla hoidettiin eristyspotilaita asiaan kuuluvissa suojavarusteissa, laitos- ja ravintohuolto joutuivat toiminnoissaan huomioimaan pandemian. Näytteidenotto oli määrällisesti hurjaa ja ympäri Suomen toimi tartunnan jäljityksessä iso määrä ihmisiä. Työntekijöillä työvuorot muuttuivat usein, tehtiin paljon ylitöitä ja paikattiin työkavereiden poissaoloja, kun korona sairastutti myös henkilökuntaa. Itse sain aitiopaikalta seurata ja olla mukana aluksi Sosterissa, ja myöhemmin Puolustusvoimissa varusmiesten ja henkilöstön koronaepidemian hallinnassa.

Henkilöstöä ovat kuormittaneet monet tekijät

Koronan lisäksi kuntien ja sairaanhoitopiirien henkilöstölle on ollut kuormittavaa erityisesti parin viimeisen vuoden aikana kovat säästöpaineet. Vuosina 2020-2021 erittäin monissa sairaanhoitopiireissä sekä sote-kuntayhtymissä oli säästövaatimusten takia laajat yt-menettelyt. Hoitoalan palkkaneuvottelut venyivät todella pitkiksi ja räväkkä uutisointi asiaan liittyen ei varmasti parantanut alan houkuttelevuutta. Toki tuloksena on sentään palkkojen korottaminen. Työolojen ja työhyvinvoinnin eteen on vielä paljon tekemistä, että alasta saataisiin vetovoimainen.

Samaan aikaan on sote-uudistuksen valmisteluun sidottu tuhansien alan ammattilaisten työpanosta. Nyt ollaan tekemässä yhtä Suomen historian suurinta uudistusta, jossa työnantaja vaihtuu noin 200 000 henkilön osalta yhden yön aikana. Samana yönä vuodenvaihteessa sairaanhoitopiirit lakkautuvat ja kunnista soten järjestämisvastuu siirtyy pois hyvinvointialueille. Isolla määrällä sote-ammattilaisia on kaiken tämän keskellä ollut suuri huoli omasta tulevaisuudestaan.

Palvelurakennetta on muutettu jo ennen sote-uudistusta

Sosiaali- ja terveysministeriön ja eduskunnan toimet 2010-luvulla ovat muokanneet Suomen sairaalajärjestelmää merkittävästi. Käytännössä monille tutut päivystys- ja keskittämisasetukset lakkauttivat aluesairaalat ympäri Suomen. Tämä oli suunniteltu muutos ja tavoitteena oli keskittää erityisesti päivystystoiminnot kahdenkymmenen sairaanhoitopiirin keskussairaaloihin. Päivystysten keskittäminen muutti voimakkaasti myös muuta päiväaikaista sairaaloiden toimintaa, esimerkiksi aluesairaaloista loppui nukutuksessa tapahtunut leikkaustoiminta. Samalla luotiin käsite ”yhteispäivystys”, minkä tuli sijaita alueen keskussairaalan yhteydessä. Samaan aikaan lähes kaikki terveyskeskusten ympärivuorokautiset päivystykset lakkautettiin päivystysasetuksen seurauksena.  Ihmisillä matkat palveluihin pitenivät ja päivystysten koko sekä ruuhkat kasvoivat.

Perusterveydenhuollosta ei ole huolehdittu

Perusterveydenhuoltoon ei ole vuosikymmeniin panostettu rahallisesti samassa suhteessa kuin erikoissairaanhoitoon. Suomessa on laskennallisesti 500-1000 terveyskeskuslääkärin vaje. Tätä ongelmaa voisi ratkaista panostamalla julkiseen perusterveydenhuoltoon sekä hyödyntämällä myös yksityissektoria laajasti. Yksityisen puolen käyttöä voidaan lisätä esimerkiksi kela-korvauksia korottamalla tai palvelusetelien avulla. Sote-keskusten ulkoistukset tai yhteisyritykset julkisen sekä yksityisen toimijan kesken ovat myös mahdollisia, näiden toimivuudesta löytyy erittäin hyviä esimerkkejä Suomesta.

Perusterveydenhuollon palvelurakennetta on muutettu 2010-luvulla merkittävästi siten, että osastopaikkoja on vähennetty rajusti. Sinänsä on ymmärrettävää, että terveyskeskusosasto ei ole sovelias pitkäaikaishoitoon. Samalla kun osastopaikkoja on vähennetty ja on pyritty tarjoamaan hoitoa enemmän kotiin sekä kodinomaiseen palveluasumiseen, ei ole lisätty riittävästi hoitotyöntekijöitä näihin palveluihin.

Nyt päivystysten ruuhkien pääasiallinen ongelma on se, että potilaille ei pystytä järjestämään jatkohoitopaikkaa eivätkä potilaat ole sen kuntoisia, että voisivat kotiutua ilman lisäapuja. Päivystyksissä diagnostiikan viiveet ovat lisääntyneet mikä pahimmillaan vaarantaa potilasturvallisuuden. Aluehallintovirasto ottikin Pirkanmaalla TAYSin päivystyksen tarkkailuun. Kun jatkohoitopaikkoja ei ole tarjolla, ovat potilaat joutuneet olemaan päivystyksissä jopa useita vuorokausia.

Hoitajamitoituksen lakiin säätämisellä oli hyvä tavoite

Nykyinen hallitus vei henkilöstömitoituksen lakiuudistuksen läpi. Perimmäinen tavoite siinä oli hyvä mutta ongelmaksi on muodostunut se tosiasia, että hoitoalan ihmisiä ei ole riittävästi saatavilla. Henkilöstömitoitus nousee 1.4.2023 0,6 hoitajasta 0,65:een ja vielä loppuvuodesta 0,7 hoitajaan potilasta kohden.  Hoitajamitoituksen nosto on johtanut siihen, että tällä hetkellä Suomessa on ollut noin 3000 palveluasumispaikkaa suljettuna henkilöstöpulan vuoksi ja määrä tulee todennäköisesti nousemaan vuoden 2023 aikana huomattavasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömitoituksen muutos on johtanut lisävaatimuksiin myös vammaispalveluiden puolella ja hoitajatarve lisääntyy myös tätä kautta. Hoitajien lisäksi tarvitaan myös muuta henkilökuntaa ns. välilliseen työhön, kuten hoiva-avustajia.

Ikärakenteen muutos lisää hoitohenkilöstön tarvetta

Raskaampia palveluja tarvitaan erityisesti elämän loppuvaiheissa taudin tai ongelmien mukaan. Suurin hoidon tarve keskittyy kuolemaa edeltävän kahden vuoden aikaan. Väestöennusteen mukaan Suomessa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa vuoden 2019 tasosta 548.000 vuoteen 2040 mennessä tasolle 910.000 eli 66 %. Vanhenevat ikäluokat ovat yhä terveempiä ja omatoimisempia. Kahtena viimeisenä vuotena ennen kuolemaa kertyvä lisääntynyt tuettujen palveluiden käyttö on noin kuukautta. Hoito-aika jakaantuu eri hoitomuotoihin seuraavasti: erikoissairaanhoito 7 %, perusterveydenhuolto 24 % ja sosiaalisektori 68 %. On arvioitavissa, että sairastavuus väestössä vähenee, mutta samalla erityisesti yli 85-vuotiaiden määrän nousu ei vähennä palveluiden kokonaistarvetta. Painopiste palvelutarpeessa tulee kuitenkin enemmän keskittymään ikääntyneiden peruspalveluihin ja hoivapalveluihin. Yli 74-vuotiaiden määrä kasvaa pelkästään Uudellamaalla lähemmäs 120.000 henkeä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Yli 75-vuotiasta noin 10% on asumispalveluiden piirissä ja kotihoidon palveluita saa lähes 20%. Näistä luvuista ei ole vaikeaa päätellä, että hoitohenkilöstön tarve vain kasvaa tulevina vuosina. Samaan aikaan isot ikäluokat eläköityvät ja nuorten pienistä ikäluokista ei enää valmistu sote-ammattilaisia vastaavaa määrää.

Panu Peitsaro

Erikoislääkäri, hammaslääkäri

Liike Nytin eduskuntavaaliehdokas Kaakkois-Suomen piirissä