Asenne ratkaisee – AINA!

Kuka on kiusaaja? Mikä saa hänet kiusaamaan?

Kuka asiaan voi vaikuttaa? Ketkä ovat kiusaajia ehkä tietämättään?

Meidän kouluissamme on vuosien varrella käytetty paljon rahaa asiaan ja kehitetty monia ohjelmia kiusaamisen vastaiseen toimintaan. Lisäksi suuri osa ihmisistä kertoo vastustavansa kiusaamista ilmiönä. Miksi se kuitenkin jatkuu, vaikka sitä niin moni vastustaa?

Työssäni kouluissa, lastensuojelulaitoksissa sekä ammatillisessa perhekodissa olen tavannut monia kiusattuja, kiusaajia sekä asiaan osallisia. Kiusaamisessa on kyse ryhmäilmiöstä, johon osallistuvat kaikki sen huomaavat ihmiset, olivat he sitten aikuisia tai lapsia. Kiusaaminen ei rajoitu vain lasten maailmaan. Se on yhtä yleistä jollei jopa yleisempää aikuisten maailmassa eli työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Yhteistä kiusaamiselle on sen yhteisön hyväksyntä. Halusivat he sitä suoranaisesti tai eivät.

Yhteisö, jossa kiusaamiseen ei puutu kukaan on paikka, jossa joku haluaa käyttää valtaa enemmän kuin toiset. Oman työni/kokemusperän kautta olen huomannut, että suomalaisten perisynti – kateus – esittää vahvaa roolia siellä missä kiusaaminen sallitaan. Kiusatulla on aina jokin asia, esine, ominaisuus tai taito, jota yleensä kiusaaja kadehtii. Hän, jolla ei samaa ole ja joka haluaisi itselleen saman kuin toisella on. Lisäksi paikalle saapuu tai siellä on toinen henkilö, joka miettii kumman puolelle asettuu. Kuvio on valmis.

Kiusaajalla on tarve kiusata ja jollain muotoa kiusaaja saa itselleen tyydytystä siitä, että saa nöyryyttää toista henkilöä, jollain muotoa. Kiusaaja saa helposti kavereita ympärilleen, koska hänen vieressään on turvallista olla. Mitä lähempänä kiusaajaa itse olet, sen varmempi olet siitä, että hänen huomio ei kiinnity sinuun.

Millä kiusaaminen sitten loppuu? Olen sanonut seuraavan asian varmasti tuhannesti kasvattamilleni lapsille sekä kasvattajille, joille olen käynyt asiasta luennoimassa: ”kiusaaja kiusaa niin kauan kuin kiusattu antaa sen tapahtua”. Moni lapsi ja aikuinenkin on katsonut minua itkien ja kysynyt:”Minussako se vika sitten onkin?” Ja aina olen jatkanut: ”Ei, sinussa ei ole mitään vikaa eikä muuta roolia kuin annat tilanteen jatkua  – mutta sinussa on asia, jonka teet huomiota herättävästi ja nyt sinun täytyy puolustautua. Hyvä että kerroit, sillä minä autan sinua mutta työn sinä joudut tekemään itse”. Yhdessä olemme käyneet tilanteita läpi ja olen neuvonut seuraavaan kohtaamiseen uudenlaisia toimintamalleja. Kiusaaminen on loppunut - aina. Sitähän tarina ei kerro onko se jatkunut toisessa yhteisössä.

Mitä silloin on tehty toisin kuin niissä tapauksissa, joissa kiusaaminen ei lopu?

Asiaan on pureuduttu. Mitä tapahtuu, missä, kuka tekee ja mitä ja miten tekee. Ketkä on paikalla ja mitä he tekevät tai jättävät tekemättä. Lopulta; miksi tapahtuu? Lapsi osaa vastata kaikkiin muihin kysymyksiin kuin viimeiseen – joka onkin ammattilaisen työtä. Annetaan ensimmäinen vinkki.

Asiaa seurataan. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Samat kysymykset ja annetaan toinen vinkki.

Taas seurataan ja vinkataan. Näin jatketaan kunnes lapsi tai aikuinen kertoo kiusaajan ryhtyneen kertomaan hänelle asioita tai kaveeraamaan. Stop!

Tämä vaihe on äärimmäisen tärkeä sillä tässä kohdin kiusaaja tekee itse valinnan siitä, tuleeko hänestä kiusaaja itsestä vai uskaltaako hän puolustaa heikompiaan.

Systeemi, joka toimii mutta tarvitsee oikeasti kiinnostuneen aikuisen/henkilön vierelle, joka tukee ja elää asiaa vierestä puuttumatta itse asiaan sikäli jos suinkin mahdollista.

Mikä lopulta nousee tärkeäksi asiaksi? Lapsille se on aito läsnäolo aikuisen taholta luottaen lapsen omiin voimavaroihin tukien niitä. Aikuiselle asia on vaikeampi. Harvalla työpaikalla tai vapaa-ajalla löytyy luottohenkilö, jolla on vastaavaa aikaa kalenterissa tai joka oikeasti haluaa kuunnella osapuolia. Aikuinen vaihtaa maisemaa/työpaikkaa/kaupunkia/vapaa-ajan tekemistä.

Kyse on aina ryhmäilmiöstä – hyväksytäänkö kiusaaminen vai ei.

Kiusaaja nimittäin näyttäytyy yleensä uhrina, koska hän on osaa kääntää asiat näyttämään siltä. Hän pitää suurinta meteliä itsestään ja on erikoistunut asiaansa ja aikuisena jopa loistavan hyvä verhoilemaan omia tekemisiään. Tällöin onkin kyse siitä, että kaikki aikuiset, jotka ovat hänen elämänvarrella olleet vierellä kulkijoita ovat ”päästäneet hänet läpi ” mentaliteetilla :”kyllä se ohi menee, joku toinen puuttuu.” Ei puutu, asia vain mutkistuu.

Siksi vanhemmat kotona ja ne kasvattajat, jotka kasvattavat lapsiamme varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja erilaisissa hoitopaikoissa ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa. Sillä se mitä kylvämme, siitä tullutta satoa me myös niitämme.

Kirjoittaja:

Maarika Karjalainen, puheenjohtaja Liike Nyt Asikkala ry